Robottiauto Marilyn nuuhkii tulevaisuutta.

Asiakasmedia on paskaa – tai hyvää journalismia?

Faktana, kiitos -koulukiertueella kävimme lukiolaisten kanssa läpi journalismin perusteita: mihin sitä tarvitaan, miksi journalismi on tärkeää ja miksi faktoilla on möykän kyllästämässä maailmassa yhä enemmän merkitystä. Keskustelimme myös siitä, mikä erottaa journalismin muun muassa yritysten oman median sisällöistä. Fiksut nuoret ymmärsivät sen hyvin, vaikka erot ovatkin yhä pienempiä ja häilyvämpiä.

”Asiakaslehdet ovat paskoja lehtiä, joihin kirjoittamalla menettää uskottavuutensa. Asiakaslehtiin kirjoittaminen ei ole ollenkaan toimittajan työtä.” 

Tämä kahden kovan tason toimittajan seitsemän vuoden takainen mielipide tuli mieleen kiertueen esityksiä valmistellessa. Provosoiduin silloin Journalisti-lehdessä olleesta jutusta, ja provosoidun siitä edelleen sopivan säännöllisesti.

 

Seitsemässä vuodessa media kokonaisuudessaan on muuttunut huimasti. Asiakaslehdet ovat menneet verkkoon, someen ja ties minne ja löytäneet uusia ilmaisuvoimaisia keinoja niin kuin muukin media. Asiakasviestinnän, -median ja -lehtien lisäksi puhutaan myös omasta mediasta, natiivi- tai sisältömarkkinoinnista, mutta termeistä huolimatta saman asian ympärillä pyöritään.

Yritysten ostamasta tilasta sanomalehtien uutisvirrassa on tullut yhä merkittävämpi mediatalojen tulonlähde, joten siinä mielessä seilaillaan samassa veneessä yhä vahvemmin. Moni oikea toimittaja on siirtynyt myös pöydän toiselle puolen, tekemään tavalla tai toisella yritysten viestintää.

Laatuerot puhtaan journalismin ja hyvin tehtyjen yrityssisältöjen välillä ovat kaventuneet, samoin juttujen aiheet. Asiakasmediassa on kovatasoisia juttuja erilaisilta toimi- ja elämänaloilta, niin taloudesta, teollisuudesta kuin kaikkien suosikkiaiheesta, Työelämän Suuresta Muutoksesta. Siellä on isoja ilmiöjuttuja, syvällisiä henkilöjuttuja, asiantuntevia kulttuurijuttuja tai oivaltavia hyötyjuttuja – aivan kuten riippumattomissakin viestimissä.

Itse olen viime kuukausina tehnyt juttuja muun muassa näistä aiheista: Robotiikan rynnistys Suomen teollisuuteen. Tulevaisuuden liikenne: robottiautot (kuvassa Marilyn nuuhkii tulevaisuutta), uudet moottoriteknologiat ja julkisen liikenteen innovaatiot. Ammatillisen koulutuksen reformin merkitys koulutuksen järjestäjille. Työttömien aktiivimalli. Koulukiusaamisen vastainen kampanja käynnistyi. Mitä sanoo verottaja sukulaisten välisistä asuntokaupoista. Miten hätäkeskusuudistus vaikuttaa kansalaisten avun saantiin.

 

Miten tuollaisten aiheiden tekeminen asiakasmediaan eroaa oikean journalismin tekemisestä? Ei juuri mitenkään. Se vaatii samanlaisen työn, saman faktojen tarkastuksen ja eri lähteiden monipuolisen käytön kuin missä tahansa sanoma- tai aikakauslehden jutussa. Massiivisen tutkivan journalismin vaatimat resurssit ovat tietysti oma lukunsa, mutta verrattuna keskivertoon maakunta- tai paikallislehteen eroja tekemisen tavassa tai huolellisuudessa ei varmasti ole.

Nuo jutut tekee joidenkin silmissä vähempiarvoisiksi vain se, että ne on julkaistu väärässä paikassa, kuten asiakas- tai järjestölehdessä.

Totta kai asiakasmediasta osa on silkkaa mainontaa, joka on puettu juttujen muotoon, mutta kuuluu medialukutaitoon erottaa ne toisistaan. Ja taitavien viestintä- ja markkinamiesten käsittelyssä laatulehdetkin haksahtavat välillä julkaisemaan mitä sattuu.

 

Presidentinvaalien aikana toimittajat olivat vihan ja pilkan kohteena, jaksoipa muutama kollegakin nälviä säännöllisesti suorituksia aina tv-tenttien jälkeen. Näinä aikoina journalismi ja journalistien työ kyseenalaistetaan enemmän kuin ikinä. Siksi nyt, kun media alkaa selvitä kymmenen vuoden henkitoreilusta, ei tarvita sisäistä selkäänpuukotusta, kollegoiden käsirysyä tai joutavaa nokittelua – keskenään torailevat mediatalot kyllä hoitavat sen.

Journalistien kesken tarvitaan yhteistyötä ja ymmärrystä, avunantoa ja arvostusta sekä kiinnostusta toistemme erilaisiin töihin. Ilman niitä on turha toivoa, että toimittajien gloria kohoaisi sieltä jostain ammattien arvostuksen vertailun sijalta 250. Hyvähenkinen (ja yhä jatkuva) Faktana, kiitos -ponnistus näytti erinomaista esimerkkiä. Kukaan meistä ei tee paskaa duunia.

 

Kirjoittaja on hintelä viestintäyrittäjä, joka on työskennellyt niin sanomalehdessä, pienissä järjestölehdissä kuin isoissa asiakasmediataloissa.

 

Herättikö mitään? Jaa muillekin.